Viileitä ovat vielä kevätpäivät olleet. Lumien sulamista ja mökkikauden aloitusta kovin odoteltu...ehkäpä ensi viikonloppuna! Toukokuu on varsin ohjelmoitu ja on pitänyt sykronoida perheen kalentereita, koska miehen työmatkat tekivät paluun ohjelmistoon yli kahden vuoden tauon jälkeen.
Kävin keskiviikkona ystäväni kanssa teatterissa. Salaisuuksien ilta Tampereen teatterin Frenckell näyttämöllä oli juuri arki-iltaan sopivan kepeä esitys. Sai nauraa!!
Torstaina työpäivän jälkeen suuntasin ravintola Sorellaan kahden työkaverin kanssa. Minulle tämä ravintola oli uusi tuutavuus, mutta positiivinen kokemus niin ruoan kuin puitteidenkin puolesta.
Lähipiirini tietää, että olen viime aikoina lähinnä vähentänyt tavaraa nurkistamme (jota on edelleen ihan älyttömästi) ja pyrkinyt välttämään shoppailua. Nyt kuitenkin sorruin tähän hurmaavaan Aarikan käsilaukkuun. Kuljen yleensä aina ison käsilaukun kera eli puoli omaisuutta mukana. Nyt totuttelen kulkemaan tämän pienen käsilaukun kanssa. Tunnustan pakanneeni sille pariksi kesäisen korikassin, jonne tuo pieni laukku sujahtaa, silloin kun tarvitaan "kaikki" tarpeellinen mukaan.
Huomenna juhlitaan meitä äitejä. Meidän perhe suuntaa ravintolaan lounaalle ja anopin luokse päiväkahville.
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti