Ystävänpäivä & Laskiainen

 Tämä viikonloppu on mennyt näitä kahta varsin mukavaa päivää vietellessä.

Tunnustan, että laskiaispullien suhteen otin pienen varaslähdön. Leivoin jo viikko sitten litran taikinasta pullia, joita maisteltiin heti ja pakastettiin tätä viikonloppua varten.

Ystävän kanssa käytiin Vaihmalan hovissa nauttimassa oikein herkullinen lounas. Alkupaloina punajuurta ja vuohenjuustoa. Pääruokana pizza lohen ja katkarapujen kera. Vaihmalassa olisi ollut jälleen herkullinen kakkubuffa, mutta millään ei jaksanut kakkuja jälkiruoaksi (harmi).

Valtakunnallisestikin huomiota ovat saaneet maitopurkkijäätiili rakennelmat. Poika halusi tehdä näitä tiiliä kotonakin. Valitettavasti yksi perhe ei tuota kovin nopeasti isoa määrää tölkkejä, joten rakennelmakin pysyy melko maltillisena. Kun meillä oli kasassa 12 jäätiiltä, rakensimme niistä jäälyhdyn. Lyhtyä on vielä tarkoitus kasvattaa, kun tehtaaltamme valmistuu uusia tiiliä.

Nyt on saatu nauttia kauniista aurinkoisista päivistä, mutta ihanasti iltaisin voi vielä tunnelmoida kynttilöiden sekä takkatulen äärellä.

Ihania Ystävänpäivämuistamisia olen saanut. Mieheltä ja pojalta sain kauniin kukkakimpun, ystäviltä on tullut kortteja, viestejä ja jopa yllätyslahja löytyi postilaatikosta, kun hain aamulla Aamulehteä.

Muistin itse ystäviä pääasiassa postitse lähetetyillä korteilla. Perheen miehet saivat omat sydänrasiat Geishoja, jotka maistuvat kummallekin.

Laskiaisen pulkkamäki taitaa olla minulla vuorossa vasta tiistaina töiden puolesta, nyt nautin Laskiaissunnuntaista kävelylenkillä koiran kanssa. Mies kävi hiihtämässä 20 kilometriä ja poika pelaamassa jääkiekkoa lähikentällä.

Talvipesämme on nyt kyllä sitä nimen joka merkityksessä. Onneksi sisällä on lämmin.

Tänään iltapalaksi herkutellaan vielä vohveleilla, kun ne kuuluvat meillä usein Ystävänpäivän herkkuihin.

Ystävyydellä

Annika💗

kuntokuu

Tammikuusta tuli, osittain olosuhteiden pakosta osittain tietoisesti, minun mittapuulla melkoinen kuntokuukausi. Tämä ei tietenkään ole mikään huono asia.

Meillä on iso koira, joka tarvitsee reipasta liikuntaa ei vain ulkoilua tarpeiden tekoa varten. Tavoitteenani on käydä koiran kanssa kerran päivässä noin 5 kilometrin lenkki reipasta vauhtia kävellen. Muuten koira käy tarpeillaan meidän ns. takametsässä. Pyrin pitämään kävelyssä sellaisen noin 5km/h vauhdin. Koiran kanssa ei juuri pysähdellä, eikä jäädä haistelemaan kulmakunnan karvakorvien puskaviestejä. Syystä tai toisesta (sää, kiire, laiskuus jne.) välillä viikossa on useampia päiviä, jolloin tuo pitkä lenkki jää väliin.

Koko tammikuussa (31 päivää) minulla jäi tuo lenkki kävelemättä vain 5 kertaa. Usein lenkitön päivä sattuu sille päivälle, jolloin minulla on pilatestunti. Onnekseni olen saanut käydä pilatestunneilla (kerran viikossa) maskikasvoilla väljässä tilassa, jossa paikalla on ollut 2-4 jumppaajaa ja loput ryhmästä ovat seuranneet livestreamia kotoa osallistuen. 

Lisäksi tammikuuhun kuului ammatin tuomana "etuna" luistelua sekä hiihtoa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siinä varsinainen treeni suoritetaan varusteiden pukemisessa 24 innokkaalle liikkujalle. Jäällä tai ladulla onkin sitten paljon rauhallisempaa menoa.

Onhan tämä hienoa, että meillä on oikea kunnon talvi. Maisematkaan ei juuri häviä lapin talville.

Täytyy yrittää pysyä liikkeessä myös helmikuussa, eikä jäädä hankeen makoilemaan ja ottamaan lumikylpyjä 😉

Annika

Uusi kokemus

Tammikuussa tulin kokeilleeksi minulle ihan uutta juttua. Kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan. Samalla se oli elämäni ensimmäinen elämänkerta. Nämä molemmat ovat nykyisin hyvin suosittuja - tiedetään. Elämänkertoja julkaistaan kuin sieniä sateella ja trendikästä on kuunnella kirjat, jolloin voi samalla tehdä jotain muuta hyödyllistä. 

Minulla on jo usean vuoden ajan ollut Elisa kirja palvelu, josta olen hankkinut sähköisiäkirjoja, joita olen sitten tabletilta lukenut. Loppuvuodesta hankin sitä kautta tämän ensimmäisen äänikirjani. Kirjaksi valikoitui Samu Haberin elämänkerta forever yours. Valintaan vaikutti isosti myös se, että Samu itse on lukijana äänikirjassaan.

Tiedän, että äänikirjoja kuunnellaan usein hiukan nopeutettuna. Minä halusin kuunnella tämän elämäni ensimmäisen kerran ihan normaalilla nopeudella. 15 tuntia 28 minuuttia tuli kuunneltua lenkkeillessä koiran kanssa. Kirja oli hyvä ja voin vain suositella sitä. Tuli muuten juuri valituksi vuoden 2020 äänikirjaksi. 

Elämänkertoja voin lukea lisää, mutta äänikirjojen ystävää ei minusta tullut. Jotenkin minusta kirjat vaan pitää lukea ihan itse. Jos jotain muuta kuin musiikkia tai radiota haluaa kuunella, niin sitten noita podcasteja, mutta äänikirjat jätän suosilla muille. En myöskään koe oloani turvalliseksi, kun liikun ulkona kuulokkeet korvilla. Tunnustan, että lenkeillä tulee välillä puhuttua pitkiäkin puheluita kuulokkeet korvilla. Kuitenkin minua häiritsee, kun ympäröivät äänet hämärtyy.

Tulipas nyt tekstiä ja mielipidettä! Mutta hei, lue tai kuuntele Samu Haberin elämänkerta forever yours, se on hyvä!!!

Annika