Karkki vai kepponen?

Tänä viikonloppuna vanhempi väki rauhoittuu viettämään Pyhäinpäivää ja nuorempi väki villiintyy Halloweenista. Minusta kumpaakin voidaan viettää sopuisasti samaan aikaan. Hautausmaat loistavat syksyn pimeydessä kynttilämerinä. Kuitenkin uskon, että edesmenneet isovanhempani eivät suinkaan paheksuisi, kun poikani kanssa osallistuimme ihaniin Koiramäen kummitusjuhliin.

 Juhlat Koiramäellä alkoivat klo 16 ja olimme ensimmäisenä paikalla. Ilta sisälsi mukavaa ohjelmaa mm. kadonneen avaimen etsintää, kummitusperheen kummitustansssiesityksen, hämähäkkien askartelupajan sekä upean tulishown. Me viihdyttiin noissa kemuissa peräti 3,5 tuntia!

 Klo 16 portit aukesivat.

Koko Koiramäki oli somistettu ihanasti Halloween teemaan sopivaksi.

Kreivi Drakkulakin oli sytyttänyt kynttilät esi-isiensä haudoille.

Meillä kotona vietellään leppoisaa iltaa. Kulhollinen namuja kuitenkin varattiin, jos vaikka oven taakse ilmestyy joku kysymään karkki vai kepponen?

Annika

PS. Juuri kun sain tämän kirjoitettua ovikello soi...valitsin turvallisesti karkin :-)

viikonlopun vietosta...

Tänä viikonloppuna olemme nähneet syksyn kahdet kasvot eli kuulaan aurinkoisen päivän kaikkine kauniine väreineen sekä sateisen synkeän harmaan päivän.

Tältä maisema näytti lauantaina, kun koiran kanssa lenkkeilin. Jotenkin tulee aina tuosta maisemasta lappifiilis vaikka täällä aika etelässä ollaankin.

Meillä oli tässä pari viikkoa sitten hääpäivä ja nyt lauantaina juhlistimme sitä. Tarkoituksena oli mennä Torni hotelliin syömään, mutta se olikin täyteen varattu jo aikaa sitten. Päädyimme taas Dabbaliin. Minulle toinen kerta ja miehelle ensimmäinen. Ruoka oli jälleen hyvää!

Alkuruuaksi nautimme Sallan villiporoa ja jäkälää sekä Lapin makupaloja

Pääruuaksi Flank steak ja bearnaisea sekä Poronkäristystä ja perunamuusia.

Jälkiruuaksi Kuusenkerkkä creme brulee ja sitruunakakkua

 Ja nyt kuvissa näkyy myös nuo Pentikin astiat. Niitä löytyi metsän eri väreissä ja sävyissä, mutta itse tykästyin erityisesti harmaan sävyisiin. Niin kuin edelleisellä kerralla jo tuumin nuo sopisivat hyvin lapin mökkimaisemiin.

Hyvän aterian pääteeksi oli kulttuurin vuoro. Naurusta ja hilpeästä tunnelmasta vastasi Sami Hedberg 10-vuotisjuhlakiertueellaan, johon kuuluu vaatimattomasti 365 keikkaa. Olimme jo toista kertaa kuuntelemassa Samia ja kyllä hän vaan yhä on hyvä! Paljonhan saa nauraa ihan itselleen, kun jutut ns. osuu ja uppoaa.

Kotiin saavuttiin puolilta öin ja lyhdyt valaisivat kivasti pihapiiriä. Minun kameralla ja kuvaustaidoilla ei kuvissa koskaan välity se oikea hämärän tunnelma, mutta tässä kuitenkin muutama kuva.

Sunnuntain sadepäivää on vietelty ihan täällä kotosalla. Haaveiltu ja osin jo varailtukin tulevia reissuja. Joulun jälkeen suuntamme Kap Verdelle ja ensi kesänä ajateltiin poiketa Peppi Pitkätossulla eli suunnata Gotlantiin. Nämä reissut ihan koko perheellä, mutta pikkuisen haaveiltiin miehen kanssa kahden pitkästä viikonlopusta Venetsiassa tai Ateenassa...ehkä keväällä...

Viikonloppuiloa!

Annika

Kuisti

Ajattelin hiukan esitellä tätä meidän talvipesää. Aloitellaan uusimmasta osuudesta eli kuistiltamme. Paikka on nimetty kuistiksi vaikka sieltä ei ulos pääsekkään. Heti muutettuamme taloon, mietimme mitä käyttöä meillä olisi kadun puolen terassille. Mies tuumas, että kunnon amerikkalaisen filmin tapaan, siinähän voisi istua keinutuolissa haulikko sylissä ja kytätä naapureita. No koska tämä ei nyt jostain syystä tuntunut ihan meidän jutulta, oli tuumittava jotain muuta...

Tässä kuva arkistojen kätköistä tuosta terassista.

Minua vanhoissa taloissa on aina ihastuttanut kuistit. Niinpä päätimme tehdän meillekin kuistin. Tosin koska meidän pääsisäänkäynti on talon toisella puolen, totesimme tarpeettomaksi tehdä tälle kuistille uloskäyntiä.

Lisää arkistojen aarteita...

Kuistin rakentaminen ei ollut mikään mahdoton juttu, mutta lupaprosessi kaikkine kommervenkkeineen oli melkoinen paperien pyöritys!

Vanha puusohva on peräisin mieheni mummulasta.

Ystäväni aikanaan esitteli minulle lasisen aarrepurkin ja se on todella tarpeellinen pienen pojan taskujen tyhjennykseen. Ensin meillä oli aarrepurkki vain mökillä, mutta nyt sellainen löytyy kotoakin. Sinne säilötään kaikki pienet ihmeet joita maailmalta löytyy...

Vanha ulkoseinä ikkunoineen jäi kuistin seinäksi. 

Lyhdyt tuovat kivasti valoa ikkunalle.

Kuistilla luonnollisesti paljon ikkunapinta-alaa. Ikkunoita kiertää ikkunalaudat, 

joihin on kiinnitetty verhotangot. Verhot on tuunattu vanhoista pitsilakanoista.

Kuistille tuli korkeampi huonekorkeus kuin meillä muualla, joten sinne tuli kattoon Maija Poppasen hengessä tuunattu sateenvarjo valaisin. Valoteho noissa pikkutimanteissa tosin ihan olematon, mutta tunnelmaa luo...ja kirkkaat kattovalothan yleensä on vain siivousta varten!

Vähän turhan vähäisellä käytöllä tämä kuisti meillä on. Ei vaan ehdi sinne lueskelemaan tai tunnelmoimaan. Kuitenkin enemmän tätä käytetään kuin edeltäjäänsä eli terassia. Viherpeukalo loihtisi tästä viherhuoneen, mutta minulla kun on tuo asian suhteen peukalo keskellä kämmentä.

Annika

Syyslomalla

Tämä viikko on ollut syyslomaa. Meidän perheessä minä ja poika ollaan lomailtu, mieheni paiskiessa töitä ahkerasti. Kovasti ovat syyslomareissut yleistyneet. Meidänkin lähipiirissä monet suuntasivat oikein lomamatkalle. Mukavasti on kuitenkin meidän lomaviikko sujunut ihan kotikulmilla. Isovanhempia ollaan nähty. Poika pääsi ajelemaan mönkkärillään sänkipellolle. Hevisauruksen konsertissa käytiin. Pohtiolammelta poika kalasti yli 2,5 kg painavan lohen, siinä äidin rahapussi keveni. Mutta onhan se elämys, kun takuuvarmasti saa vonkaleen kalastettua. Meillä on nyt syöty urakalla savustettua lohta - nam!

Eilen oli minun oma lomaohjelma vuorossa. Menimme hyvän ystäväni kanssa syömään uuteen ravintolaan. Lappi teemainen ravintola Dabbalia oli kiva kokemus. Tyylikäs sisustus ja hyvät ruuat. Söimme sandwich annokset. Toinen porolla ja toinen raputartarilla. Lisukkeena puikulaperunaranskalaiset.

Pentik astia fanina oli kiva huomata ravintolalle suunnitellut astiat. Niitä oli myynnissäkin, sopisivat kivasti Lapin mökkiin, valitettavasti omaa sellaista ei ole. Alkuun tuli sienikeitto pienessä pikarissa keittiömestarin tervehdyksenä sekä kolmea herkullista leipää. Jälkiruuaksi nautimme kuusenkerkkä creme bruleet sitruunaisella tvistillä. Siitä ei kuvaa enää ehtinyt napata, kun piti kiirehtiä konserttiin.

Syötyämme siis suuntasimme Samuli Edelmannin konserttiin. Ensimmäisen puoliajan Samuli esitti isänsä Toni Edelmannin sävellyksiä ja jälkimmäinen osa konsertista oli hänen omia kappaleitaan. Hyvä kokonaisuus!

Olin päättänyt, että vaikka lomaillaan kotikulmilla, en käytä viikkoa siivoamiseen enkä töiden tekoon. Hyvin olen siinä onnistunutkin. Tänään oltiin ihan tässä kotosalla ja nyt vähän "lipsui". Hinnoittelin tavaraa kirpparille, imuroin ja pesin koiran.  Huomenna menemme elokuviin katsomaan Onnelia ja Annelia. Ei ihan pojan suursuosikki, mutta äidin seuraksi lähtee mielellään. Voi kuinka muistan lapsena haaveilleeni, että minunkin nukkekodissa asuisi Vaaksanheimojen kaltainen oikea perhe! Elokuvan jälkeen pizzalle. Ja vielä lauantaina käymme katsomassa Tatu ja Patu pihalla näytelmän. Kiva ohjelmallinen viikko kotikulmilla, ei aina kannata lähteä merta edemmäs kalaan...

Annika

Syysasetelmia

Syksyn väreissä sekä pimeydessä on kyllä oma hohtonsa. Näin aurinkoisena päivänä ruskan sävyt ovat aivan upeat. Mutta nautin myös illan hämärtymisestä ja lyhtyjen loisteesta. Tässä muutamia paloja Talvipesän syystunnelmasta...

Annika