Olen kasvanut tai saanut verenperintönä kiinnostuksen autoihin. Muistan jo lapsuudesta isäni lausahduksen: "miksi mennä kävellen, jos pääsee autolla?" Jossain kohtaa tunnistin aika paljon autonmerkkejä. Minulla on ollut oma auto, siitä lähtien kun sain ajokortin 18-vuotiaana. Kolme ensimmäistä autoani ovat olleet käytettynä hankittuja eli ns. vaihtoautoja ja sen jälkeen kaikki loput autot ovat olleet uutena ostettuja.
FIAT UNO 45 - eka oma auto, jonka isä osti minulle lahjaksi. Sen piti olla isäni mukaan valkoinen, mutta todellisuudessa se oli vaalea beige. Tuo Uno oli monessa mukana ja sillä olen ajanut elämäni ainoan kolarin. Peräänajo Tampereen poliisilaitoksen edessä paikallisen julkkiksen kanssa. Siis varsin tyylikkäästi, vai mitä?
OPEL CORSA -"Helmi" Tämä oli myös isäni löytö ja tällä kertaa oikeasti valkoinen ja muutenkin kuulemma ihan helmi yksilö. Minä vaan en koskaan oppinut pitämään tuosta autosta. Se on myös ainoa sedan mallinen autoni eli siitä löytyi peräti kaksi ovea! Kaikki muut autoni ovat olleet kolme tai viisi ovista mallia.
OPEL ASTRA - punainen, viisi ovinen, perhe-auto kuului vaiheeseen jossa elin avoliitossa. Labradorinnoutajamme kulki kätevästi peräkontissa. Avoliiton päättyessä eroon tämä auto siirtyi minulle ja "Helmi" jäi expuolisolle moottoripyörän kaveriksi. Tämän auton myin aikanaan ystävälleni.
CHEWROLET LACETTI - ensimmäinen uusi auto. Rahoituksella ostin tämän uutuuden ja sen papereissa lukikin omistajana rahoitusyhtiö ja vain haltijana olin minä. Mutta olihan se hienoa päästä itse valitsemaan merkki, malli, varusteet sekä väri. Toki isäni ammattitaito oli isossa roolissa. Tämä melkein kuin Opel oli kuitenkin vain melkein ja varpaat jäässä ajeltuani oli aika palata Opel kuskiksi takaisin.
OPEL ASTRA - farmari. Farmari tuli ajankohtaiseksi, kun toimin sivutoimisena yrittäjänä ja auto oli tavaraa täynnä. Autoissa on minusta kolme hyvää ja yleisesti toimivaa väriä. Musta, valkoinen sekä punainen. Kaikki harmaansävyt, metallihohto hopeat ja kullat ovat minusta todella tylsiä ja sinisestä en pidä oikein missään muodossa.
OPEL ASTRA farmari musta. Yrittäjyyden lisäksi minusta tuli äiti ja kyydissä piti kuljettaa niin vaunut kuin rattaat. Farmariin mahtui hyvin nämä kaikki tarpelliset jutut koiraa unohtamatta. Nyt oli siis tuo oma perhe ja farmariautojakin perheestä löytyi kaksin kappalein. Rengashuolto on meidän perheessä aina toiminut hienosti!
OPEL ASTRA metallihohto ruskea. Lopetin sivutoimisen yrittäjyyden ja poikakin kasvoi ulos rattaista, joten ei ollut enää tarvetta farmarille. Palasin tuttuun ja turvalliseen viisi oviseen malliin, jossa kuitenkin ison koiran sai yhä kätevästi peräluukkuun. Nyt oli tarjolla niin kaunis ruskean sävy, että tein harharetken suosikki värejeni ulkopuolelle.
OPEL ASTRA valkoinen. Tämä oli vain päivitys uuteen ja paluu turvalliseen värimaailmaan. Olen vaihtanut autoni uuteen 3-4 vuoden välein. Ajatuksena on ollut välttää katsastus sekä kaikki isommat viat ja hankinnat (esim. uudet renkaat). Aina kun olen autoni päivittänyt uuteen olen myös lisännyt jonkun uuden varusteen. Aluksi se oli ilmastointi, automaattivaihteet, vakionopeussäädin, tuulilasin sade-automatiikka, start/stop toiminto jne. Osa näistä onkin tässä vuosien saatossa tullut jo ihan vakiovarusteeksi uusiin autoihin (ei taida enää autoa saada ilman ilmastointia?)
OPEL CROSSLAND X valkoinen mustalla katolla. Tässä kohtaa kovasti kaipasin jotain uutta noiden ainaisten Astrojen tilalle. Haaveilin Mini Countrymanista, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, että näillä sukanvarsisäästöillä voin vain haaveilla siitä. Isäni vinkkaamana päädyin kuitenkin katselemaan muitakin Opelin malleja. Tämä kevyen luokan citymaasturi nosti ajotottumukseni astetta ylemmäs. On ollut mukavaa ajella autolla, jossa katselee maailmaa hiukan ylempää.
SKODA KAMIC valkoinen. Pari vuotta sitten etsittiin miehelleni trailerin eteen sopivaa autoa ja päädyttiin Skoda Kodiaciin. Tuo "simply clever" vakuutti koko perheen monellakin tapaa. Nyt kun auton vaihto tuli jälleen minulla ajankohtaiseksi suuntasin suoraan Skoda kauppaan. Väliraha kiipesi hiukan kipurajani yläpuolelle, mutta säästetään sitten muualta, sillä kyllähän autoasiat pitää olla kunnossa! Tässä minun ensimmäisessä omassa "simply cleverissä" on mukautuva vakionopeussäädin sekä lämmitetty tuulilasi uusina varusteina jo saavutettujen ns. vanhojen ominaisuuksien lisänä.
Nyt tämä viisikymppinen rouva ajelee tyytyväisenä kymmenennellä omalla autollaan!
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti