Miten sitä tuleekin "sokeaksi" omille nurkille ja ei aina edes huomaa epäkohtia? Sisustussuunnittelija ystäväni on antanut muutamia todella hyviä vinkkeja ja sen seurauksena olen itsekin herännyt tarkastelemaan kodin pieniä juttuja uusin silmin.
En fanita/käytä kattovalaisimia juurikaan. Ne ovat kauniita katossa ja valaisevat hyvin esim. siivotessa, mutta muuten luon valaistuksen kotiin pöytävalaisimilla, jalkalampuilla, seinävalaisimilla sekä tietysti kynttilöillä. Tämä pehmeä hämy antaa myös paljon anteeksi pölyjen suhteen 😉
Tv-huoneen sohvalla on ollut vuosia ongelma. Sillä niin kuin tiedätte luen paljon, mutta lukiessa pitää olla valoa. Ja tuossa tv-huoneen sohvalla ei ole nähnyt illalla lukea, kuin täydessä kattovalaistuksessa. Joululomalla sitten keksin, että miksi en osta seinävalaisinta helpottamaan asiaa?
Nyt sohvalla näkee hyvin lukea. Käännettävä ja himmentimellä varustettu seinävalaisin löytyi nettilampusta, jossa aina iskee valinnanvaikeus.
Samalla poistin pikkuikkunasta laskosverhon, joka oli aina alas laskettuna. Tilalle viritin käpysydämen ikkunan väliin. Tuo on niin minun tapani eli asentaa juttuja ikkunalasien väliin. Meillä on purjevene työhuoneen ikkunan välissä ja pellavia saunan ikkunan välissä.
Pidän näistä pienistä muutoksista tässä huoneessa (tv-taso, sähkökelapöytä, seinävalaisin). Tuovat tilaan raikkautta ja uutta ilmettä.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa vanhaa. Olen "rakentanut" korkean kaapin asettamalla kaksi renginkaappia päällekäin. Ylemmän kaapin ovi on sisäpuolelta koristeltu kukkasin sekä vuosiluvulla. Tällä kaapilla nyt siis ikää 200-vuotta! Ei taida nykykalusteet saavuttaa koskaan tuollaista ikää...
Miten siinä taas kävikin niin, että jouluksi varaamani kirjat ovat saapuneet vasta nyt arjen alettua. Siispä sukellus sohvalle hyvän kirjan kera.
Leppoisaa sunnuntaita!
Annika
