Joulu se jälleen hujahti ohi, mutta palataanpa täällä vielä aaton tunnelmiin. Tänä vuonna vietimme ensimmäistä kertaa jouluaaton ihan vain oman perheen kesken.
Aatto aamussa on oma ihana tunnelmansa. Heräilen tuttuun tapaan meidän perheessä ensimmäisenä ja hipsin alakertaan keittämään riisipuuroa. Ihana herätä ja tulla alakertaan, kun jouluvalot valaisevat paikat juuri sopivan hämyisästi.
Riisipuuro hautuu yleensä liki neljä tuntia, joten siinä ehtii kaikessa rauhassa puuhailla vaikka mitä. Joulupukin Kuumalinja on ehdoton suosikkini.
Ja tietenkin pitää avata joulukalenterin viimeinen luukku. Tuosta minun omasta pakettikalenterista on tullut todella kivoja juttuja ja isoin paketti oli tietysti viimeisenä. Sieltä paljastui jouluinen taulu valoefekteillä varustettuna.
Aatto aamuna meillä syödään riisipuuroa ja lohileipiä. Kun perheen miehet oli saatu hereille ja aamupala syödyksi, lähdettiin koko perheellä kävelylenkille ihanan talviseen metsään.
Ulkoilun jälkeen oli aika aloitella jouluaterian valmistaminen. Tänä vuonna meillä ei ollut lainkaan kinkkua, koska olen ainoa perheestämme, joka sitä hiukan syö ja minullekaan se ei ole mikään must juttu. Lohi on meillä pääosassa laatikkojen kanssa jouluaterialla.
Ruoan jälkeen mies ryhtyi kasaamaan palapeliä ja minä haastoin pojan Uno-peliin, jonka niukasti hävisin.
Vaikka elämme jo tuollaisen "ison" teinin kanssa, niin kyllä lahjojen avaus oli kuitenkin kovin odotettu juttu. Kilttejä oltiin oltu, sillä mukavia yllätyksiä kääriytyi esiin lahjapaperien uumenista.
Aattoilta meni nautiskellen herkkuja sekä jokainen valitsi oman suosikkipuuhansa. Minä uppouduin kirjaan, mies jatkoi palapelin parissa ja poika otti uuden pelituolin käyttöön pelaten netissä kaverinsa kanssa.
Tämä oli ihanan kiireetön jouluaatto, josta jäi jälleen mukavat joulumuistot.
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti