. . . . . . . . . . . raoistansa sen jo tonttu näki. . . . . . . . . . tip, tap, tip, tap, tipe tipe tip tap. . . .
Aatto alkoi joulupuurolla ja manteli löytyi pojan puurokulhosta.
Porvoon reissulta kotiutin pellavaiset lautasliinat, joista olen pitkään haaveillut.
Tällä kertaa löytyi mukavan pehmeät ja hinnaltaan varsin maltilliset.
SYÖMÄÄN!!
Ja jottei yhtään nälkä ehtisi tulla, pian oli aika kattaa joulukahvipöytä.
Jouluaterialla meillä oli oman perheen lisäksi mummu ja pappa,
joulukahville mukaan liittyivät vielä mummi ja ukki.
Tänä vuonna tein osan leivonnaisista gluteenittomina,
koska äitini on syksystä lähtien ollut gluteenittomalla ruokavaliolla.
Hyvän ystäväni tytär loihtii näin hauskoja pipareita...nämä toi silmäniloa joulukahvipöytäämme!
Etenkin mieheni mutustelee vielä kiitettävästi joka välissä joulusuklaita, joten todellakin...herkkua on siinä monenlaista ja kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa...
tip, tap 💓Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti