Mihin jäi maltti?

Tämän vuoden lukutavoitteekseni asetin maltin. Nyt eletään viikkoa 8 ja minulla on 14 kirjaa luettuna ja 15:sta jo puolessavälissä. Kirjaston varauksissa 12 kirjaa ja lähes joka viikko olen käynyt jonkun uuden sinne varauslistalle lisäämässä. 

Nuo kuvissa olevat olen siis vuoden 2025 aikana ehtinyt lukemaan. Aina kun saan hyvän kirjan luetuksi on suuri kiusaus käydä kurkistamassa onko samalta kirjailijalta jo tiedossa uusi kirja tälle vuodelle? Oikeastaan lähes kaikki kirjat, joita nyt luen ovat julkaistu kuluvan tai edellisen vuoden aikana. Tuolla kirjaston varausjärjestelmässä pääsee varaamaan kirjoja, joita ei ole vielä julkaistu, mutta joiden julkaisu ajankohta on jo tiedossa. 

Vakaa yritys on edetä tänä vuonna paineettomasti näiden kirjojen lukemisen suhteen. Sisältö näissä valitsemissani kirjoissa on yleensä hyvin kepeä, joten miksi sitten itse urakasta ottaa paineita? Tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty 😉

Lukuterveisin: nenä kirjassa kiinni Annika

Helmikuussa

Kunnon talvea ei ole näkynyt, mutta päivät ovat ihanasti pidentyneet. Kevättä kohti mennään ja viikon kuluttua koittaa jo talviloma.

Tämä vuosi on ollut poikkeava poikamme pitkässä harrastuksessa. Minulta on puuttunut lähes täysin kuljetusvuorot Pyynikille. Mieheni kun on hurahtanut juoksuun sekä hiihtoon ja tykkää tehdä niitä vaihtelevissa maastoissa, niin minun ei ole tarvinnut kuljettaa poikaa. Kyllähän sitä tuli tuossa yhdeksän vuotta aika aktiivisesti tehtyä. Tämä vuosi pitäisi olla myös viimeinen vuosi Pirkanmaan musiikkiopistossa. Kevään aikana poika suorittaa tutkinnon vaatimat loppukokeet/näytöt ja sitten pitäisi olla taiteenperusopinnot suoritettuna.

Ensi viikolla poika myös hakee seuraavan asteen opiskelupaikkaa. Kovasti kaikki toivomme, että paikka lähilukiosta tulisi. Sitä tietoa joudumme kuitenkin odottelemaan aina kesäkuulle asti.

Joululahjaksi hankittuja museokortteja käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa Tampereella. Kumpikin muisti lapsuudessa kulkeneensa usein Kustaa Hiekan museon ohi, mutta koskaan ei ole tullut siellä käytyä.

Tähän tuli nyt muutos ja kylläpä olikin hieno kotimuseo. Tällä kultasepällä oli siihen maailman aikaan pinkka kunnossa eli hulppeasti eleltiin ja maailmaa nähtiin.

Eilen vietettiin ystävänpäivää. Olen luopunut joulukorttien lähettämisestä, mutta tilalle on tullut tapa lähettää ystävänpäiväkortit ystäville. Korttien lähettäminen on selvästi asia, joka vähenee vuosi vuodelta. Tänä vuonna posti toi minulle yhden ystävänpäiväkortin, mutta useita viestejä sain puhelimen välityksellä. Omat korttini ovat jo useana vuonna poikineet myös ihania yhteydenottoja ystäviltä. Kalenterin saa nyt pitää esillä, sillä tapaamisia sovitaan ahkerasti.

Näitä omia rakkaita miehiäni muistin perjantai aamuna suklaarasioilla sekä raaputusarvoilla. Iltapäivällä leivoin vielä kaikille maistuvia mokkapaloja.

Minä sain ihanan kukkakimpun perheen miehiltä 💓

Lenkkipolun varrella yritin saada hyviä kuvia upeista kuuran taiteilimista "talvikaktuksista". Eihän nämä minun kuvat mitenkään välitä sitä upeutta, mitä puiden oksat tarjoilivat.

Tähän helmikuuhun päättyi myös yli 15 vuotta kestänyt palvelussuhde pyykkikoneemme kanssa. Viikko sitten perjantaina kone pesi viimeisen erän ja jo sunnuntaina uusi kone iloisesti urakoi nopeasti kertynyttä pyykkivuorta. Itseäni ilahdutti tässä myös se, että tuo riuska teini kantoi isänsä apuna vanhan koneen ulos ja uuden tilalle, joten minua ei näihin talkoisiin enää tarvita 😅

Leppoisaa lauantaita!

Annika