Minä kuuntelijana

Ammatti ja ikä selvästi vaikuttavat siihen, että en paljon kotona kuuntele musiikkia tai radiota. Kun viettää päivän melkoisessa hälinässä, niin nauttii kotona hiljaisuudesta. Autossa aina radio päällä ja yleensä kanavana Suomipop. Lenkillä laitan napit korviin ja kuuntelen usein podcasteja ja välillä omia soittolistoja. 

Nappikuulokkeeni ovat olleet ihan mallia JBL, koska en ole raaskinut niihin panostaa sen enempää. Nyt kuitenkin jo toiset JBL nappikuulokkeet sanoivat sopimuksensa irti reilun kahden vuoden käytön jälkeen. Poikani bongasi minulle Black friday tarjouksena Apple AirPods nappikuulokkeet, jotka sain vielä mieheni maksamaan minun nimipäivälahjana. Nyt on rouvan kuuloke asiat kunnossa ja toivottavasti pitkäksi aikaa!

Spotify julkaisi yhteenveto tiedot minun tämän vuoden kuunteluista.

En siis vaikuta helpolta tapaukselta?!?

Ehkä tuo kohta 3 kertoo jotain minun iästäni. Mutta tuota kohtaa 5 en edes ymmärrä mitä se on...ehkä tämäkin kertoo iästäni 🙈

Mutta tsekatkaas tämä!! En siis olekaan mikään vanha boomeri.

Tämä ei minua yllätä, sillä onhan Samu vaan niin hyvää kuunneltavaa.

Tämä kertoo minusta kuuntelijana eli minuutit suosikki podcastin parissa ovat huimasti suuremmat kuin suosikki artistin suhteen. Podcastit nollaavat ajatuksia työpäivän jälkeen hyvin ja erityisesti kaikki hyvää huumoria sisältävät. Usein olen lenkkipolulla ihan ääneen purskahtanut nauruun. Siinä voi sitten muut ulkoilijat pitää minua ihan kylähulluna.

Näitä kaikkia voin kyllä suositella ja listalle vielä nostaisin Yle Areenan puolelta Konsulttitoimisto Ståhl & Kuustosen.

Näin joulukuussa radio Suomi popin rinnalle nousee toinen radiokanava, jota olen jo lähes päivittäin kuunnellut töissä. Jouluradio on ihan must aina näin joulunaikaan. 

Olen aiemminkin maininnut, että minun kuunteluihini eivät kuulu äänikirjat. Kirjojen suhteen vannon edelleen perinteisiin paperiversioihin, joita noudan kirjastosta. 

Tämmöistä tällä kertaa

Annika

Marraskuu

Marraskuu on usein pitkä, tylsä ja pimeä. Työvuodenkin osalta ehdottomasti yksi haastavimmista kuukausista, kaikki ovat väsyneitä. No nyt on taas selvitty yhdestä marraskuusta. Huomenna avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku ja todellinen joulunodotus voi alkaa.

Minun marraskuuni ei toki ollut vain tylsyyttä. Tässä muutamia poimintoja kuluneelta kuukaudelta.

Isänpäivää juhlittiin kahdessa osassa. Omaa isääni käytiin onnittelemassa jo lauantaina pizzalounaan merkeissä. Sunnuntaina oli vuorossa juhlinta kotona. Päivänsankari sai toivoa ruokaa ja niin meillä oli lohkoperunoita sekä pihvejä pippurikermakastikkeella. Jälkiruokana oli creme brulee.

Marraskuussa talvi yritti tulla monellakin tapaa. Pakkasten myötä säilölumi leviteltiin ja innokkaat valtasivat kotikuntamme 0.5 kilometriä pitkän ladun. Tuota oravanpyörää oli hauska seurata kävelylenkillä. Hetkeksi koko kotipiha sai kauniin lumipeitteen, mutta kuun lopussa saimme vain plussakelejä ja vesisadetta.

Mieheni kanssa pidettiin ns. treffipäivä. Käytiin elokuvissa. Ihan päivänäytöksessä kunnon keski-ikäisten tapaan. Sitten lounaalla intilalaisessa ravintolassa ja museokorteilla Milavidassa sekä vakoilumuseossa.

Marraskuun toiseksi viimeinen viikonloppu meni joulusiivousta urakoidessa. Tässä kohtaa kyllä olen tyytyväinen, että koiraa ei enää ole ja lapsikin on jo lähes aikuinen. Vaikka siivottavaa aina riittää, on se kuitenkin jotenkin helpompaa. Tai sitten tällä ikänäöllä ei enää näe joka kohtaa riittävän tarkasti 😉

Tänä viikonloppuna koti puettiin jouluasuun ja perinteeksi muodostunut reissu Vaihmalan hovin joulutorille tuotti toivotun tuloksen eli ulko-ovi sai jälleen kauniin kranssin. Lahjaostokset alkavat olla hyvällä mallilla ja mukavia jouluisia juttuja luvassa tässä joulua odotellessa.

Tänään on vietetty myös mieheni nimipäivää, kun hänen virallinen nimipäivänsä on syntymäpäivänä. Juhlistamme sitten tätä toisen nimen päivää nimpparina ja synttäriä ihan vaan synttärinä. Lähdenkin tästä vohvelien paistoon, sillä täytyyhän juhlapäivänä olla herkkuiltapala.

Ihanaa joulun odotusta kaikille💖

Annika

Lokakuu

Lokakuun alku taisi mennä pitkälti lomaa odotellessa. Töitä paiskittiin. Minulla oli yksi lauantai työpäiväkin, joka meni koulutuksen merkeissä. Koulutuspäivän päätösosuudesta vastasi nykyisyysselittäjä Petri Rajaniemi. Hänen esityksensä oli mukaansatempaava. Se herätti ajatuksia, mutta sai myös itsessä esiin erilaisia tunteita.

Käy kurkkaamassa nettisivuilta lisää, jos kiinnostaa.

 Nykyisyysselittäjän nettisivut

Kaunista ruskaa oli nähtävissä niin kotipihassa kuin muuallakin ja ensimmäiset erät lehtiä kerättiin ruohonleikkurilla, loppukuusta käytettiin jo lehtipuhallinta.

Meidän hääpäivä osuu yleensä syysloman alkuun ja niin myös tänäkin vuonna. 17 yhteiselle aviovuodelle skoolattiin Italian auringon alla.

Syysloma viikko vietettiin koko perheellä Amalfin rannikolla Italiassa.

Kotiin palattuamme huomattiin, että jälleen kerran talvi oli yllättänyt autoilijat. Se tarkoitti renkaidenvaihtorumbaa meillä, jotta aamulla pääsisi turvallisesti töihin.

Työpaikalle oli asennettu loman aikana hienot kuvio-ulkovalot, jotka sopivat ensimmäisen työaamun pakkasteemaan oikein hyvin.

Ehdin olla vain pari päivää töissä, kun terveyteni päätti taas temppuilla pikkuisen normaalia enemmän ja sen takia tuli sitten vietettyä yksi (onneksi vain yksi) yö sairaalassakin.

Sateisen harmaita päiviä piristää se, että voi sytytellä paljon kynttilöitä ja nauttia niiden luomasta tunnelmasta.

Lokakuun viimeisellä viikolla näin kolmea hyvää ystävääni hyvän ravintola ruoan ja upean teatteriesityksen äärellä. Ravintola Maranga oli minulle uusi tuttavuus. Ruoka oli oikein hyvää eli sinne täytyy mennä uudelleen. Teatteriesityksen puvut, lavastus, valot, äänet siis ihan kaikki olivat huikeita. 

Monenlaista mahtui lokakuuhun. Lokakuussa tuli tälle Talvipesäblogillekin ikää 10 vuotta. Tämähän syntyi Ainorantablogin rinnalle, kun huomasin että olisi kiva postailla juttuja blogiin myös talvisin.

Nyt toivotan hyvää pyhäinpäivää! 

Annika

Syysloma Italiassa

Nyt kun viikko arkea on jo vierähtänyt on hyvä palata syyslomaviikkoon, jonka vietimme lämpöisessä Italiassa. Lensimme Pirkkalasta Riikan kautta Napoliin, jossa hyppäsimme vuokra-auton kyytiin ja suuntasimme todella kapeita mutkitteleviä pikkuteitä pitkin Amalfin rannikolle Praianoon, jossa sijaitsi hotellimme Open Gate.

Matkustuspäivä sattui olemaan myös hääpäivämme, joten hotellihuoneen parvekkeella nautittiin juomat meidän juhlapäivämme kunniaksi. Upeissa maisemissa saimme juhlistaa hääpäiväämme.

Koska olimme vuokranneet auton koko viikoksi oli tarkoitus tutustua koko Amalfin rannikkoon Salernosta Sorrentoon. Sen lisäksi Napolissa meitä kiinnostivat Vesuvius sekä Pompei.

Huiputimme 1281 metriä korkean Vesuviuksen, jota pidetään Euroopan vaarallisempana tulivuorena. Nyt tulivuori uinui rauhallisena, vain seinämistä kohoileva savu paljasti, että se on ihan toimiva tulivuori. Vesuvius on purkautunut viimeksi 1944, mutta uusi purkaus on odotettavissa ennen pitkää.

Vesuviukselta jatkoimme tutustumaan Pompeijin rauniokaupunkiin. Tämä roomalainen kaupunki hautautui Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Vuonna 1748 Pompei löydettiin ja sen jälkeen se on ollut laajojen argeologisten tutkimusten kohteena. Tällä hetkellä esiin kaivettuna on peräti 45 hehtaaria. Oli jotenkin käsittämätöntä huomata, kuinka hyvin jotkin maalaukset, koristepylväät tai rakennukset ovat säilyneet hautautuneena. 

Vielä yhdet rauniot käytiin ihmettelemässä lähellä Salernon kaupunkia. Paestum on rakennettu jo 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Se tunnetaan hyvin säilyneistä temppeileistään, jotka olivatkin masiivisia. Näiden  raunioiden jälkeen perheemme teini ilmoitti, ettei enää lähde meidän kanssa yksiäkään raunioita katsomaan.

Serpentiiniteistä, postikorttimaisemista, jyrkistä mäistä, sadoista porrasaskelmista ja turkoosinsinisestä merestä rakentui Amalfin rannikko. Saimme nauttia koko loman ihanan lämpöisestä säästä 20-25 astetta. Kahtena viimeisenä päivänä oli pilvistä sekä pieniä sadekuuroja, alkuviikon aurinko porotti täysillä.

Ja kun kerran Italiassa oltiin niin tietysti syötiin pizzaa ja pastaa. Sitruunat ovat tämän alueen juttu ja se näkyi monella tapaa keramiikkakuvioista, Limoncellon kautta sorbettiin. Sitruunasorbetti tarjoiltiin oikean siruunan kuorissa.

Taas yksi mukava matka tehtynä ja monta hienoa paikkaa nähtynä. Nyt jatketaan arkea akut ladattuina.

Annika