Kuuntelin mielenkiintoisen podcastin unelmakodista ja siitä miten lapsuudesta lähdemme rakentamaan tuota unelmaa. Innostuin aiheesta niin, että ryhdyin miettimään omaa "kotihistoriaani" ja mitä se kertoo minusta ja minun unelmakodista.
Olen ehtinyt tämän liki 50 elinvuoteni aikana asumaan kahdessatoista eri kodissa. Niistä kahdeksan on ollut kerrostalossa, kaksi rivitalossa ja kaksi omakotitalossa.
Synnyin Oulussa, jossa ehdin asua kahdessa kerrostalossa.
Lempäälässä asuimme ihan uudessa kerrostaloasunnossa. Tämä on ensimmäinen koti, josta minulla on jo jotain muistikuvia.
Tampereen Peltolammilla aloitin koulupolun. Kerrostalossa asuimme sielläkin.
Jatkoin ekaluokkaa Tampereen Koivistonkylässä, jossa asuimme omakotitalossa. Tämä perinteinen rintamiestalo koki melkoisen myllerryksen meidän perheen toimesta eli taloa laajennettiin sekä remontoitiin. Tämä on minun rakkain lapsuudenkoti ja tästä on selkeästi rakentunut osa unelmakodistani.
Tämän jälkeen asuin vielä kahdessa eri kerrostalokodissa Koivistonkylässä.
Oma ensimmäinen kotini Tampereen Pyynikillä, jossa tuli vietettyä opiskeluaika.
Sen jälkeen muutin Kangasalle uuteen, meidän toiveet huomioonottaneeseen rivitalokotiin.
Siitä Kangasalla kerrostaloon ja vielä kerran rivitaloon (kuvassa).
Nyt asustelen jo neljännessä kodissa täällä Kangasalla. Tässä omakotitalossa olemme asuneet jo 16 vuotta.
Olen siis elämässäni kolunnut monta kerrostalokotia, mutta unelmakotini on rakentunut tuon yhden lapsuuden omakotitalon sekä mummulani vaikutuksesta.
Tässä kuvassa mummulani Lempäälässä.
Unelmakotini olisi iso lähes kartanomainen puutalo. Se voisi olla vanha, mutta hyvällä maulla remontoitu tai sitten ihan uusi mutta perinteitä arvostava. Minua on aina viehättäneet puutalot, joissa on mansardikatto. Myös tornit, kattolyhdyt, kuistit, terassit miellyttävät silmää. Ehdottomasti kahdessa, jollei jopa kolmessa kerroksessa. Kodissa tulee myös olla tilaa eli paljon huoneita, vaikka en ole koskaan haaveillut isosta perheestä eikä minulle sellaista olekaan. Siivotessa manaan tämän nykyisenkin talon kokoa (ikkunoiden pesua en halua edes ajatella), mutta silti haaveilen vielä isommasta talosta... Järvenrannassa, mutta ei kaukana kaikesta...varsin perinteistä ajattelua. Uskon, että tämä oli monen unelma aikanaan, mutta ei ehkä enää nykyisin.
Elämässä pitää olla unelmia ja haaveita, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö asiat voisi nytkin olla hyvin. Tämä on meidän koti ja viihdymme täällä varsin mainiosti. Etenkin kun saan mieheni ylipuhuttua remontoimaan ja uudistamaan tiloja, kuten kuvassa näkyvä terassi tai syksyllä valmistunut eteinen.
💗Oma koti kullan kallis💗
Annika
