Koskikellunta

Muutama kesä sitten mieheni kokeili koskikelluntaa ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus uudestaan ja tällä kertaa koko perheen voimin. Valitettavasti flunssa iski poikaan ja hän ei päässyt kellumaan, vaikka kovasti sitä odotti.

Lauantaina sonnustauduttiin kelluntapukuihin ja vaaputtiin koskeen. Kokemus oli rentouttava, kun malttoi vain makoilla ja kellua, mutta myös aktiivinen kun liikkui koskessa vesijuoksutyylillä ja kehoaan virrassa halliten. Minun makuun oli jopa rentoilua enemmän tuo kehonhallintaa vaativa pystyasento. 

Kuokkalankoski Lempäälässä ei ole mikään kovin hurja ja kuohuva koski, 

enemmän muistuttaa jokea, virtaamalla rauhallisesti suurimman osan matkasta.

Tässä päästetään kirjaimellisesti ilmat pihalle.

Ryhmä valmiina kokemaan uutta.

Kuviokelluntaa 😉

Onni on omistaa ihana ystävä, joka jaksaa aina keksiä ja järjestää kaikenlaista kivaa 😍

Vesijuoksutyylillä 👍

Kumiveneellä karautettiin takaisin yläjuoksulle kellunnan päätyttyä.

Kannattaa kokeilla! Syyslomalla meillä seuraava uusi elämys luvassa...

Annika

Rentouttava viikonlopun aloitus

Olipas viikko! Viikkoon sisältyi tietysti ihan normaalit työt, harrastukset sekä kotihommat mutta niiden lisäksi sattui ja tapahtui. Koira iho-oireili edellisestä viikonlopusta lähtien ja keskiviikkona jouduin toteamaan, ettemme selviä tästä kotikonstein. Vietin sitten 2,5 tuntia koiran kanssa eläinlääkärin päivystyksessä. Mukaan saatiin antibiootit, tulehduskipulääkkeet sekä pihkavoidetta. Samaisena keskiviikkona kävin hakemassa itselleni koronarokotteen kakkosannoksen. Minulle mitään oireita ole ikinä roketteista tullut ja niin ajattelin nytkin. No käsi kipeytyi todella, päätä särki ja lämpöäkin nousi. Tuloksena erittäin huonosti nukuttu yö. Torstaina vastaanotin kesken työpäivän puhelun poikani koulusta, kun hän oli teknisentyöntunnilla sahannut sormeensa. Hetken jo ehdin ajatella, että päivystykseen nyt sitten pojan kanssa. Onneksi haavaan oli riittänyt terveydenhoitajan keinot ja minulle vain ilmoitettiin tapahtuneesta.

Perjantaina lähdin töistä heti puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Vaihmalan Hovia ja ansaittua hemmottelua. Ystäväni odotti siellä parkkipaikalla ja siitä suunnattiin spa-hoitoihin. Olin varannut itselleni kuumakivihieronnan. Hoitojen jälkeen nautittiin hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja samalla jutusteltiin kaikessa rauhassa.

Miten se viikonloppu tuntuukin ihanasti pidemmältä, kun jaksaa ja viitsii panostaa perjantaihin siivouksen tai sohvalla torkkumisen sijaan. 

Olipas ihanaa💗

Annika

Työelämän eri kulmat

Eilen päivääni kuului työn eri näkökulmia. Ihan tavallisen työpäivän päätteeksi osallistuin uuden koulurakennuksen suunnitteluun vierailemalla vasta valmistuneessa koulussa poimien hyviä vinkkejä takataskuun. Sen jälkeen kurvasin Lidliin, jossa oli kerrassaan loistavassa tarjouksessa puisia oppimispelejä. Pienet pelit maksoivat vain neljä euroa ja isommat seitsemän. Ostin kolme pientä ja kaksi isoa. Tunnustan, että heikkouteni on hankkia näitä työkaluja ihan omaksi, koska tuo kunnan hankintamalli sekä rahat eivät taivu helposti järkiratkaisuihin.

Ilta päättyi työelämän päätökseen eli juhlistimme Vaihmalanhovissa hyvän ystäväni ansaittuja eläkepäiviä. Ei voi kuin miettiä, mitähän annettavaa minulla on työelämälle 67 ikävuoteen asti?!?

Tänään on perjantai ja yksi työviikko jälleen saatu päätökseen. Huomenna tarkoitus piipahtaa Kansainvälisillä markkinoilla Hämeenpuistossa Tampereella = herkkuostoksilla.

Mukavaa viikonloppua!

Annika

506 ikkunaa...

...tässä talossa on kaikkiaan. Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa. Kun ruudun viimeisen valmiiksi saan. Niin alusta täytyy mun taas aloittaa.

Olen varmasti täälläkin maininnut jo useaankin kertaan, että en pidä ikkunoiden pesemisestä. Siirrän sitä hommaa hyvällä sekä joukolla huonompiakin syitä eteenpäin. Laskeskelin, että ei meillä nyt ihan 506 ikkunaa ole, mutta noin 30 ikkunaruutua löytyy ja niissä kaikissa neljä pestävää pintaa. Tällä viikolla otin tämän urakan suoritettavaksi. Maanantaina aloitin kevyesti yläkerta sekä olohuone, tiistaina jatkoin haastavalla osuudella eli kuisti ja kaikki loput jätin lauantaille. Nyt on hyvä mieli, kun homma on hoidettu!

Minä luotan välineissä vielä ihan perinteiseen lastaan ja rättiin. Isompi työ on aina raivaamisessa (koristeet, verhot, huonekalut), ikkunoiden avaamisessa sekä säleverhojen puhdistamisessa.

Olen ajellut jo useamman viikon puutarhasakset autossa, toivoen että reitilleni osuisi auringonkukkapelto, jolta saisi luvan kanssa käydä poimimassa muutaman kukan. Sellaista ei tänä vuonna minun reitille osunut, mutta onneksi Tampereen Vehmaisissa olevalta maisemakukkapellolta sai käydä näin loppukesästä kukkia poimimassa ja sinne oli harvakseltaan kylvetty myös auringonkukkia.

Mielelläni kasvattaisin niittykukkia mökillä tai vaikka takapihalla kotona, mutta kummassakin paikassa maasto on metsäistä ja varjoisaa, joten kukkaloistoa ei oikein synny.

Annika