Aloitetaan nojatuoleista...
Tämä Askon nojatuoli jalkaraheineen löytyy meidän olohuoneesta. Tuoli vihreällä verhoilulla kuului alkujaan äidilleni. Meillä ei juuri sisustusmaut kohtaa, mutta tämä tuoli oli ostohetkestä lähtien miellyttänyt myös minun silmää. Tuoli päätyi äidin muuttaessa minulle. Alkujaan se oli minullakin vihreänä, mutta yhdessä muutossa teetin siihen nämä beiget irtopäälliset,
jotka ovat olleet tuolissa siitä lähtien. Tämä on meidän nojatuoleista eniten käytössä.
Tämä pieni nahkaverhoiltu nojatuoli löytyy työhuoneesta. Tämä on niitä harvoja tuoleja, jotka olemme mieheni kanssa uutena ostaneet ja vielä ihan tähän kotiin.
Tässäkin tuolissa on mukava istua ja olen yhdistänyt myös tähän jalkarahin.
Tämä pieni vanha nojatuoli on luultavasti Askon mallistoa. Tuoli on kuulunut isovanhemmilleni. Verhoilutin tuolin keltaiseksi (oli alkujaan vihreä), mutta tässä nykyisessä kodissamme
se on saanut ylleen hiukan huonosti istuvan Ikean irtopäällisen.
Tuoli on meidän makuuhuoneessa ja toimii lähinnä päiväpeiton yösäilytyspaikkana.
Tämä muhkea recliner tuoli on peräisin mieheni Amerikan työvuosilta. Kuuluu harvoihin huonekaluihin, joita tuolta Ameriikasta kelpuutin meille. Tuolissa on varsin lokoisaa istua, mutta tilaaviepänä se on sijoitettu yläkerran aulaan ja siksi varsin vähällä käytöllä.
Parhaimmillaan palveli pojan vauva-aikana yöheräilyissä sylittelypaikkana.
Tämä isovanhemmiltani saatu antiikkituoli onkin täällä blogissa esitelty noin vuosi sitten,
kun se sai uuden verhoilun.
Keinutuoli on mieheni isän tekemä. Tämä sekä tuo edellinen antiikituoli löytyvät olohuoneestamme ja ovat käytössä erityisesti silloin kun meillä on vieraita.
Pojan huoneessa lokoillaan yhdessä kavereiden kanssa limen vihreällä Fatboy säkkituolilla.
Pari työtuolia meiltä löytyy. Valkoinen Ikean tuoli on pojan huoneessa
ja itse istun selkävaivaisena mielelläni satulatuolilla,
vaikka mikään sisustuksellinen kaunistus se ei ole.
Tämä pieni puutuoli (alkujaan ruskeaksi petsattuna) on tarttunut jostain poistoista matkaani ja saanut minun toimesta valkoisen maalin pintaan. Tuoli löytyy kuistilta ja toimii tavallaan myös työpöytätuolina poljettavan ompelukoneen runkoon tehdylle pöydälle.
Tämä tuoli oli alkujaan mustaksi maalattu ja päätynyt suvun toimesta mökille. Sieltä nappasin sen kotiini ja hioin puupinnalle, jonka jälkeen käsittelin sävytetyllä lakalla. Nykyisin tuo sävy ei enää oikein miellytä silmääni, mutta koska yläkerran aulasta löytyy
muitakin saman sävyisiä kalusteita, on pinta saanut olla.
Nämä kaksi tuolia on pelastettu poistoista. Ensimmäinen mieheni isovanhempien purettavasta mökistä. Oli väriltään vihreä ja oranssilla verhoilulla. Näitä tuoleja meiltä löytyy kaksi. Toinen eteisessä ja toinen ruokapöydän päässä. Tämän oikean puoleisen isäni puolestaan pelasti minulle jostain ja se oli oikein tummaksi petsattu ja ilman verhoilua.
Kummankin tuolin olen itse maalannut ja verhoillut.
Tämä nahkaverhoiltu tuoli on isovanhemmiltani. Sen nahkaverhoilu oli alkujaan vihreä.
Hankin siihen hiukan arkaillen nahkamaalia, jolla käsittelin nahkapinnan ruskeaksi.
Siitä tuli hyvä ja maali on pinnassa pysynyt oikein hyvin.
Meillä on tuoleja myös ihan vain koristeena. Tämä vanha lastentuoli on kuulunut äidinäidilleni.
Keittiön ruokapöydän äärestä löytyy viisi kappaletta näitä talonpoikaistuoleja. Nekin olivat alkujaan ruskeaksi petsattuja, mutta saivat minulta valkoisen maalikäsittelyn sekä irto istuinpehmusteet.
Tuolit ovat peräisin mieheni isän lapsuudenkodista.
Viimeisenä esittelyyn pääsee pieni koristetuoli, jonka olen ihan itse,
jostain sisustuskaupasta, vuosia sitten hankkinut. Tämäkin tuoli oli ostettaessa tumma,
mutta on saanut minun toimesta valkoisen maalipinnan.
Pieni hiirulainen siinä kalastelee rakkautta 💓
Annika
