Olen saanut mummultani jo vuosia sitten suvussa kulkeneen vanhan tuolin. Tuoli on kulkenut meillä nimellä Eeva, koska se oli aikanaan tullut mummulleni Eeva tädiltä. Tuolin alkuperä juontaa 1800 luvulle ja Venäjälle. Nyt oli minun vuoroni vaalia tätä kaunotarta ja jatkaa sen elämää. Siispä vein tuolin entisöitäväksi sekä verhoiltavaksi. Haastetta tuolin kanssa oli ollut, mutta oikein kaunis siitä tuli. Ohjeeksi verhoilija sanoi, että suvun isointa miestä ei kannata tuoliin istuttaa, sillä ikä on verottanut tuolin kestävyyttä. Aattona pukki kuitenkin suunnisti suoraan tuohon tuoliin ja hän oli kyllä muorin puuropadoilla aika runsaasti vieraillut. Pikkuisen huolestuin, mutta tuoli kesti oikein hyvin. Voin vain suositella tätä Kuhmalahdella toimivaa verhoiluliikettä! Käy kurkkaamassa lisää klikkaamalla
tästä
tässä ennen ja jälkeen kuvat
Tuoliin vaihdettiin uudet jouset ja pehmusteet istuinosaan. Etujaloista poistettiin pienet pyörät, sillä ne olivat pahasti viottaneet tuolin jalkoja sekä rakennetta. Jalkoja jatkettiin pienellä lisäpalalla, joka istuu niin hyvin, että en usko kenenkään tuota muutosta edes huomaavan. Uusi verhoilukangas on kotimaisen Annalan tehtaan pioni. Siinä on pellavainen karheus ja se sopi minulle vanhaa satiinipintaa paremmin. Verhoilija oli päätellyt, että nyt oli vuorossa seitsemäs tai kahdeksas verhoilu, joten paljon on tuoli jo kokenut ja varmaan aina hiukan päivittynyt omistajansa maun mukaan, niin kuin nytkin.
Annika
