Eeva tuoli

Olen saanut mummultani jo vuosia sitten suvussa kulkeneen vanhan tuolin. Tuoli on kulkenut meillä nimellä Eeva, koska se oli aikanaan tullut mummulleni Eeva tädiltä. Tuolin alkuperä juontaa 1800 luvulle ja Venäjälle. Nyt oli minun vuoroni vaalia tätä kaunotarta ja jatkaa sen elämää. Siispä vein tuolin entisöitäväksi sekä verhoiltavaksi. Haastetta tuolin kanssa oli ollut, mutta oikein kaunis siitä tuli. Ohjeeksi verhoilija sanoi, että suvun isointa miestä ei kannata tuoliin istuttaa, sillä ikä on verottanut tuolin kestävyyttä. Aattona pukki kuitenkin suunnisti suoraan tuohon tuoliin ja hän oli kyllä muorin puuropadoilla aika runsaasti vieraillut. Pikkuisen huolestuin, mutta tuoli kesti oikein hyvin. Voin vain suositella tätä Kuhmalahdella toimivaa verhoiluliikettä! Käy  kurkkaamassa lisää klikkaamalla tästä

tässä ennen ja jälkeen kuvat

Tuoliin vaihdettiin uudet jouset ja pehmusteet istuinosaan. Etujaloista poistettiin pienet pyörät, sillä ne olivat pahasti viottaneet tuolin jalkoja sekä rakennetta. Jalkoja jatkettiin pienellä lisäpalalla, joka istuu niin hyvin, että en usko kenenkään tuota muutosta edes huomaavan. Uusi verhoilukangas on kotimaisen Annalan tehtaan pioni. Siinä on pellavainen karheus ja se sopi minulle vanhaa satiinipintaa paremmin. Verhoilija oli päätellyt, että nyt oli vuorossa seitsemäs tai kahdeksas verhoilu, joten paljon on tuoli jo kokenut ja varmaan aina hiukan päivittynyt omistajansa maun mukaan, niin kuin nytkin.

Annika

Joulu 2018

Jälleen yksi ihana ja onnistunut joulu talletettavaksi muistoihin. Mukavaa yhdessä oloa läheisten kanssa, maistuvia ruokia ja herkkuja sekä ihania yllätyksiä lahjapaketeista. Kiitos kaikille jouluumme osallistuneille!

Tässä tunnelmia Talvipesän joulusta...

Annika

Jouluaatto

Jos hyvän mielen paketois,

se joulun paras lahja ois.

Ihanaa joulua!

Annika

Jaksaa, jaksaa...

... sama kehotus sopinee niin lapsille kuin äideille näin joulun alla. Lasten pitää vielä jaksaa kaksi yötä sekä se aika pitkä aattopäivä. Äidit sen sijaan yrittävät jaksaa puuhiensa kanssa sinne aattoon asti ja sitten saa huokaista. Minusta tämä jaksaminen kuuluu jouluun ja tekee osaltaan joulusta juuri kovin toivotun ja odotetun.

Kaksi yötä siis vielä...

Annika

Joululomalla!

...hiljaa leijuu maahan hiutaleet, kimmeltäen matkallaan... Nyt juuri ulkona on kuin tuossa laulun säkeessä. Näinköhän minun jokavuotinen joulutoiveeni toteutuu...valkoinen joulu! Nyt on ainakin pakkasta luvattu, joten eiköhän jonkinmoinen kerros valkeaa peitä maata. Minulle sopisi kyllä myös ...hanget korkeat nietokset...Pidän siitä, että jokainen vuodenaika on kunnolla sitä mitä sen kuuluunkin olla.

Minulla tuo joulukuun to do -lista on edennyt jo aika pitkälti viimeiseen kohtaan... Toki pieniä ruoka/leivonta juttuja on vielä luvassa sekä lahjoja pitää paketoida ja koiraperheessä imuri kuuluu vielä viime hetken näkymiin. Tänään lähden vielä tapaamaan yhtä ystävääni joulukahvittelujen merkeissä - kivaa!

Hyvää joululomaa!

Annika

Piparin tuoksua...

Tänään meillä leivottiin pipareita. Huomenna saamme jälleen muutamia kavereita tänne meille perinteisille jouluglögeille, joten oli aika urakoida piparit. Poika alkaa olla jo niin iso ja taitava, että hänen kanssaan leipominen sujuu mukavasti myös tälläiseltä, joka ei niin niin hirveästi rakasta piparien leivontaa...

Mukavia jouluvalmisteluja kaikille!

Annika

Lokoilu asiat kunnossa!

Hankimme  Askosta noin kuukausi sitten uuden sohvan tv-huoneeseen. Sohvan tuli mahdollistaa mukava löhöily koko kolmihenkisen perheen osalta ja lisäksi siihen tuli pystyä petaamaan vierasvuode. Edellinen, meillä loppuun istuttu, sohva lähti Torin kautta jatkamaan vielä elämäänsä. Uudella sohvalla oli kuukauden toimitusaika ja koska vanha poistui viikossa, olemme viettäneet lähes kuukauden sohvatta. Arvatkaa vaan tuntuuko nyt ihanalta?

Tässä kuva muisto vanhasta...

...Ja tässä uusi. Iso rahi kätkee sisäänsä varavuodevaatteet. Niskatuet ovat irrotettavat eli ns. lisävaruste. Sävy on hieman vaaleampi ruskea ja kokoa on hiukan enemmän, mutta ei siis suuria muutoksia vanhaan. Istuttavauus on toki huimasti parempi, kuin jo lösähtäneessä vanhassa.

Ei muuta kuin joululeffa pyörimään...Joulupukki ja noitarumpu on klassikoista ehdoton suosikkini ja hyvänä kakkosena tulee uudemmista  Kanelia kainaloon Tatu ja Patu!

Annika

Porvoo!

Perjantai illasta lauantai päivään vietin aikaani Porvoossa ja jälleen mitä parhaimmassa seurassa. Laskeskeltiin tuossa naisissa, että sellaiset 7-8 vuotta ollaan ainakin näitä Porvoon reissuja tehty. Tällä kertaa sää ei meitä suosinut ja maisema ei ollut jouluinen. Tunnelma oli kuitenkin jouluisen leppoisa. Kuvia ei vesisateessa tullut napattua. Majoituttiin jälleen Pariisin Ville hotelliin, joka on vaan niin juuri tähän reissuun se ainoa oikea.

Auto täyttyi kasseista ja pusseista, kun kaikkea ihanaa löytyi taas kotiin tuotavaksi. Mutta ehdottomasti ikumuistoisen reissustamme teki ystäväni hankkima joulukuusi, jonka kyytiin mahduttaminen olisi kokonaan oma tarinansa. Kuusi tuli kuitenkin kyydissä ja onhan se kaunis...vai mitä sanotte?

Tänään Rikun tontun ohjeistuksesta, lähdemme aistimaan joulun tunnelmaa kirkkoon Kauneimpien joululaulujen muodossa.

Annika

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään olen urakoinut joulun ruokavalmisteluja. Olen leiponut maustekakun ja piparipullia. Perunalaatikot ovat paistovalmiina ja poikani toiveena ovat lihapullat, jotka myös valmistui tänään pakastimeen odottamaan aattoa. Vielä myöhemmin on jatkettava ainakin unelmatorttujen, piparien sekä piparikuppikakkujen osalta leivonta urakkaa...Tänä vuonna uutena ajattelin tehdä tuollaisia piparisydämen sisältäviä kuppikakkuja, kuulostavat hyvältä - toivottavasti myös maistuvat!

Poikani sai kivan makean yllätyksen postissa juuri sopivasti ennen itsenäisyyspäivää. 

Suomalaista suklaata omalla kääreellä.

Iltaa kohti rauhoitun nauttimaan mieheni hankkimia juustoja ja avaan pullon kuohuvaa...ja tietysti eturivin paikka linnanjuhlien kotikatsomossa.

Huominen on minulla vapaapäivä - JEE! Ja iltapäivästä on jälleen aika suunnata kohti Porvoota...

Annika

Tonttu käskee!

Meillä jälleen saadaan joulupostia Riku tontulta. Tänä vuonna Riku on päättänyt pistää meidät puuhailemaan kaikkea mukavaa yhdessä perheenä. On siis huomannut kiireisen syksymme ja haluaa näin saada meidät hiukan hidastamaan tahtia. Onneksi meillä on tuo Riku tonttu!!

Tänään saimme käskyn lähteä tutustumaan keskustorin joulutoriin sekä Tallipihan jouluun. Olipas mukavaa ja tuli hyvä mieli...muutama kiva ostoskin tuli tehtyä.

Kuvat on räpsitty nopeasti ihmisvilinässä kännykällä eli laadusta tinkien tunnelmaa välittäen.

Annika

Kalareissuun lähdössä?

En suinkaan, vaikka ostin rysän! Siis ostin Ikeasta uuden valaisimen keittiöön. Olen pitkään etsinyt keittiöön uutta kivaa valaisinta, mutta en ole oikein itsekään tiennyt millaista... Olin viikolla Ikeassa hakemassa kassillisen joulukynttilöitä, niin samalla silmäni osuivat tähän uuteen kattovalaisimeen. Hintaa koko komeudella ei ollut kuin 34,95, joten kauheasti en jäänyt miettimään, vaan nappasin valaisimen matkaan. Mies asensi valon jupisten: -että jos tämä ei sitten näytä hyvältä, niin hetikö pitää ottaa pois? Tietysti!! Mutta sehän näyttää ihan kivalta, vai mitä mieltä olette? Pikkuisen tuossa otsikossa ennakoin isäni kommenttia...voin vain kuvitella, että seuraavan kerran meillä vieraillessaan toteaa: - olet sitten laittanut rysän kattoon! 😉

Kuvista huomaa, että joulukin on hiipinyt kotiimme...huomenna avataan kalenterista eka luukku!

Hyvää viikonloppua!

Annika

Joulukorttitalkoot

Eilen oli vuorossa tämä mukava jouluperinteeni eli joulukorttitalkoot hyvän ystäväni kanssa. Tosin kumpikin meistä mietti, että onko ikä vai mikä tehnyt sen että korttien askartelu ei enää ole niin innostavaa puhaa kuin aiemmin. Kuitenkin tämä illanvietto on meistä mahtava ja valmiisiin kortteihin ei meistä kumpikaan ole valmis siirtymään. Kompromissina syntynee jatkossakin itsetehdyt kortit (mutta ei kovin työläitä malleja), sillä yhteinen illanvietto on se, josta emme takuulla luovu.

Jälleen oli ystäväni laittanut tarjolle toinen toistaan maistuvampia herkkuja. Yöpalana tarjottua lohipiirasta katkarapusalaatilla en edes muistanut kuvata (syynä varmaan ähky, ei niinkään kuohuviinilasillisten määrä).

kanatortillakakku oli minulle ihan uusi juttu - maistui!!

Tämä perinteisempi kakku, sisälsi ihanan raikkaan sitruunaisen täytteen.

ja syntyi niitä korttejakin - nyt ihan teippailemalla!

Viikon päästä on ensimmäinen adventtisunnuntai...alkaa tuntua joululta!

Annika