perjantai 30. syyskuuta 2016

Ihana Ystävä!

Täytyy sanoa, että on ollut aika rankka viikko. Mies on ollut työmatkalla ja yksin kun pyörittää tätä pienenkin perheen arkea, niin kyllä siinä puuhaa riittää. Vielä kun on ollut töissäkin erityisen haasteellinen viikko. Ja työviikko ei ole edes päätöksessä, sillä poikkeuksellisesti huomenna on vielä työpäivä.

Tähän kohtaan kuitenkin pieni "tuuletus" tuli tarpeeseen. Hyvän ystäväni kanssa hurautettiin Vaihmalan Hoviin Lempäälään syömään sekä ihastelemaan kaikkea kaunista heidän putiikissaan. Samalla tietysti päivitettiin kuulumiset ja todettiin, että tietyllä tapaa samat haasteet on lasten kanssa, oli ne sitten pieniä tai isoja...puhumattakaan niistä haasteista joita nuo niin rakkaat aviomiehet elämäämme tuovat ;-)








Ja vaikka huomenna pitää vielä paiskia töitä on kuitenkin illaksi luvassa ihanaa ohjelmaa...Aivan mahtavaa omistaa monta hyvää ystävää!!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Annika

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syyssävyjä...

Tuumasin tänään, että kyllä ne vaan täytyy kesäkukat siirtää sivuun (vaikka vielä kukkivat) ja laittaa syksyisempää asetelmaa esille. Se on lokakuu jo ensi viikonloppuna. Pelkäänpä, että jos vielä pitkään odottelisi, niin kaupoista olisi kaikki kauniit syysjutut kadonneet. Kävin siis hakemassa muutaman callunan sekä sypressin ja asettelin ne tuohon sisäänkäynnin viereen terassille...







Nyt kun vielä muistan kastella noita niin pitkään kunnes tulee kunnon pakkaset...yleensä ovat pysyneet hyvinä pitkälle kevääseen, kun ovat hiukan katon alla. Tältä näyttää meidän pihan syyssomistukset, kadun puolella led-myrskylyhdyt (toimivat hyvin!) sekä pyörän kyydissä calluna kori ja nämä äsken laitetut täällä pihan puolella.

Annika

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Villasukat vai karvaa sukissa?

Ihanan aurinkoisia ja kuivia syyspäiviä on tässä viime viikoilla ollut. Nyt kuitenkin ilma on viilennyt ja sisälläkin selvästi alkaa kaivata lämpöä kynttilöistä, vilteistä, takkatulesta... Vaihdoin sohvatyynyihin syksyisemmät päälliset ja kaivoin lisää taljoja, vilttejä sekä kynttilöitä esille.

Koiran omistajana voi vain nauttia näistä kuivista ja kuulaista syyspäivistä. Ehkäpä juuri siksi, että en ole viime päivinä ylirasittunut jatkuvasta tassujen pesusta, päätin eilen illalla pestä koko koiran. Tämä operaatio tapahtuu meillä noin 2 kertaa vuodessa. Koti on sen jälkeen melkoisen hurjassa kunnossa...Jos karvaa lähtee normaalisti, niin pesun jälkeen sitä vasta lähteekin. Harjasin tänään muovikassillisen karvaa koirasta...kun itselläni väsyy käsi ja koirakaan ei jaksa lopetetaan, mutta se ei tarkoita sitä että karvaa ei enää lähtisi. Mies imuroi koko talon, mutta voin vakuuttaa että todennäköisesti jo illalla, viimeistään huomenna täällä näyttää siltä kuin ei olisi ikinä imuroitu!

Mutta mikäs sen lämpimämpää syysilloissa kuin turkisvuorattu lattia! :-)






Annika



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

506 ikkunaa...

...tai siltä minusta ainakin tuntui.

Eilen oli jälleen sellainen päivä, että mielessä kävi miksei me asuta yksiössä?!? Pesin koko alakerran ikkunat! Myönnetään, että keväällä tämä jäi ja kesällä se ei vaan huvittanut, joten nyt oli pakko. Yläkerran ikkunat odottavat vielä pesua, mutta siinä ei mene kuin hetki, koska siellä on vain pari ikkunaa. Niin ihania kuin nuo erkkerit ja lasikuistit ovat, ne ei tunnu ihanilta ikkunanpesupäivänä. Mutta kyllähän urakan päätteeksi on voittajafiilis ja työnjäljet näkee kirkkaasti!


Näin kesän vaihtuessa syksyyn, mielenkiintoni hoitaa kesäkukkia laantuu (jos niitä nyt erityisesn paljon kesälläkään hoidan). Tuntuu kuitenkin kurjalta heittää pois täydessä kukassa olevia, vain että saisi syysasetelmia tilalle. Tänään toin pikkuisen syksyä jo istutuksiin...






Lyhdyt ja kynttilät kuuluvat tietysti myös näihin pimeneviin iltoihin. 
Ostin kokeiluun pari tälläistä ledeillä toimivaa myrskylyhtyä.

Annika


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

kalenteri elämää

Nykyään yhä useampi on siirtynyt sähköisiin kalentereihin ja merkinnät muistutuksineen naputellaan kännykkään. Itse kuitenkin olen tässäkin suhteessa perinteitä vaaliva. Minulla pitää olla oma käsilaukkuun mahtuva kalenteri. Ja kalenterin tulee vielä olla kivan näköinen ja toimiva. Nyt minulla taitaa olla kolmatta vuotta peräkkäin personal-planner.com:ssa itse suunnittelemani kalenteri. Palvelussa on kätevää mm. se, että kun sinne on syöttänyt ystävien ja sukulaisten syntymäpäivät ym. itselle tärkeät merkkipäivät ne painattuvat automaattisesti vuodesta toiseen kalenteriin. Toki tietoja pääsee muokkaamaan. Kuvan, sävymaailman, kalenterinäkymän yms. saa valita mieleiseksi.

Töissäkin keväällä kyseltiin, että ketkä haluavat luopua perinteisestä kalenterista ja käyttävät sähköistä mallia...en todellakaan kuulunut luopujien joukkoon! Suunnitelmallisena ja järjestelmällisenä ihmisenä tykkään täytellä kalenteriin kaikki tärkeät jutut siististi ja selkeästi.



Kun kalenterin kantta raottaa... minulla lukee näin ja jatkuen yhteystiedoillani.


Näin syksyllä kalenteri täyttyy hurjaa vauhtia kaikesta pakollisesta...on palaveria, harrastusta jne. Mutta minusta kalenteriin on ihana merkitä mukavia, odotettavia juttuja tasaisisin väliajoin. Niinpä kalenterini on jo tänä syksynä saanut sivuilleen useamman konserttimerkinnän, muutaman teatterimerkinnän, yhden lomamatkan, yhden ystävien perinnereissun, joulukorttitalkoot sekä perinteisen kauppoja ja baareja kierroksen ystävän kanssa. Arjen kiireen keskellä on kiva huomata kalenterin sivuilta, että ihanaa tuokin kiva juttu on ihan pian! :-)

Jos kalenterin teko kiinnostaa, käy kurkkaamassa täällä

Pirteitä päiviä,
vilkkaita viikkoja,
kivoja kuukausia
sinun kalenteriisi!

Toivottelee:
Annika


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

pehmeissä löylyissä...

Eilen jatkettiin tätä isovanhempien synttäreiden juhlintaa. Isoisä oli kutsunut perheemme juhlistamaan hänen syntymäpäiväänsä savusaunan sekä paljun merkeissä heidän kesäpaikalleen. Erityisesti savusauna on meille hieno elämys, sillä ei sinne kovin usein pääse.














Hiukan viime päivinä menoani on hidastuttaneet/hankaloittaneet nämä kapistukset, jotka lääkäri määräsi. Heinäkuulla alkanut vasemman jalkapöydän kipu, on selvinnyt murtumaksi, mutta tutkimukset ja siten varsinaiset hoitosuunnitelmat ovat vielä kesken...


Se on sitten jo syyskuu ja virallisesti vuodenaikanakin tämä kuukausi lasketaan syksyyn...eilen kotiin ajellessamme huomattiin kyllä puissa ruskan sävyjä...

Tunnelmallisia syyspäiviä!

Annika